On aika tiukan linjan!
juhlissa
openupyourheart
Tietyn jengin keskuudessa tapahtuneen livejournalin aktivoitumisen yhteydessä tsekkasin, että ketäs sitä onkaan kaverilistalla. Nähtävästi lähinnä kasa unholaan vaipuneita käyttäjänimiä, joista ei ole kuulunut vuosiin mitään. Facebookissa saa kirjoittaa piileskeleville stalkkereille ihan tarpeeksi.

On siivouksen aika: hihkaise suurin piirtein viikon sisään, jos vielä haluat lukea. Kaikki halukkaat säästetään toki! Tosielämän ystävät saatan säästää, vaikka eivät hihkaisisikaan.

Tämä on myös oiva hetki kertoa, jos halajat kaveriksi, muttet ole aikaisemmin kehdannut pyytää.

P.S. Jos tipahdit kelkasta huomaamattasi, pääsyä takaisin kaveriksi saa toki pyytää myöhemminkin.
Tags:

Arki-illan hyvä salaatti ja muuta ruokapohdintaa
ruoka-aika
openupyourheart
Voisin toisinaan leikkiä ruokabloggaajaa kirjaamalla tänne ylös hyväksi havaitsemiani ruokaohjeita, koska muuten niitä ei muista. Vähän harjoiteltavaa on vielä: en ottanut valokuvaa. Sääli, koska valokuvat nostavat ruokaohjeiden herkullisuuden ihan toisiin sfääreihin.

On mahtavaa, että ruoanlaittovelvollisuudet jakautuvat taloudessamme suurin piirtein tasan. Arkisin teemme lähinnä keittoja (poikaystävä) ja ruokaisia salaatteja (minä), kumpikin vuorollamme menoista riippuen. Viikonloppuisin kokkaamme nykyään vain harvoin: lauantaisin tulee usein syötyä ulkona jossain kävelymatkan päässä kotoa ja sunnuntaisin jomman kumman vanhempien luona. Arkisin säännöllisen rytmin ylläpitäminen, johon lasken ruoanlaiton, tuntuu paljon helpommalta kuin viikonloppuisin. Viikonloppuisin en jaksa suorittaa.

Olen kehittynyt aika hyväksi salaatintekijäksi. Tämänpäiväisen salaatin inspiraationa toimivat jouluksi hankitut tuoreet taatelit, joiden pelkään unohtuvan kaapin perukoille ilman hyviä ruokaohjeita. Erään netistä löytämäni ohjeen pohjalta sovelsin tänään seuraavaa:


Taateli-feta-kuskus-salaatti paahdetuilla vihanneksilla, noin kolmelle

Aika: noin 45 minuuttia

2 punasipulia
1 punainen paprika
2 dl kuskusta (ennen valmistamista)
Sopiva määrä jotakin vihreää salaattia, käytin punaista salanovaa (kaikki muut salaatit olivat tänään pieniä ja nuhjuisia)
200 g fetajuustoa (vähemmänkin riittää, sitä oli melkein liikaa)
6-8 mehukasta taatelia
Tuoretta lehtipersiljaa

Oliiviöljyä
Balsamicoa
Valkoviinietikkaa
Valkosipulimurskaa (purkista)
Mustapippuria
Sitruunamehua
Juoksevaa hunajaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko punasipulit ja paprikat sopiviin paloihin ja levitä uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja balsamicoa, rouhi mustapippuria. Anna paahtua sen aikaa, kun teet salaatin muuten valmiiksi.

Valmista kuskus paketin ohjeen mukaan. Anna jäähtyä. Huuhtele ja revi salaatti. Pilko taatelit neljään osaan. Viipaloi feta. Saksi lehtipersiljaa oman maun mukaan.

Mausta oman maun mukaan oliiviöljyllä, balsamicolla, valkoviinietikalla, sitruunamehulla, valkosipulimurskalla, hunajalla ja mustapippurilla. Sekoita huolellisesti.

Kun uunivihannekset ovat sopivasti paahtuneet ja ruskistuneet, ota ne uunista ja lisää mukaan salaattiin. Sekoita vielä kerran.

Lohtua kaaokseen
ruoka-aika
openupyourheart
Juuri nyt parhaat sisustusvinkit estetiikankaipuiselle antaa tämä blogimerkintä:

Yksi parhaista sisustusvinkeistä makuuhuoneeseen; vuode kannattaa suunnitella niin, että se näyttää hyvältä sijaamattomana. Minä satsaisin milloin tahansa mielummin patjansuojukseen kuin päiväpeitteeseen.

Ja koska kaikki käyttötavarat jäävät välillä esiin, sen sijaan että hankkisin sisustusesineitä, yritän valita kaupasta tuotteita - tiskiharjan, kukkiensumutuspullon, tulitikkuaskin, käsirasvan - jotka esiin jäädessään häiritsevät kodin harmoniaa mahdollisimman vähän.
Tags: , ,

Mainospala
juhlissa
openupyourheart
Jostain syystä olen käyttänyt viime päiväni huuto.net-ilmoitusten rustaamiseen, koska tavarasta tekee mieli hankkiutua eroon. Myytävänä tällä kertaa mm. retrovaakoja, päiväpeittoja, muuta sisustuskamaa ja pronssinhohtoiset sikamakeet nahkakäsineet.

Ostakaa pliis pois!

Ikosen Riitasta vielä
juhlissa
openupyourheart
Parasta tällä viikolla:

Riitta Ikonen - nuori, Lontoossa asuva taiteilija, jolla on keski-ikäisen naisen nimi!

Tossa se on lumihiutaleena, koska Suomessa ei ole enää talvisin lunta:



Tossa se on jäälohkare:



Tossa se on nuupahtanut kantarelli:



Sit se oli yrittänyt lähettää postikortteina kaikkea kummallista, joista vain kolme jäi saapumatta perille:







Ja sit se osas vielä puhuakin ison yleisön edessä ja sai kaikki nauramaan. Mahtavaa!


Mm. tänään
juhlissa
openupyourheart
Facebook ilmoitti minulle tänään, että fb-ystäväni peruskouluajoilta on alkanut seurustella. On se hienoa, miten kaukaisen ihmisen tuoreen deitin nimeä klikkaamalla aukeaa aivan uusi, unohdettu maailma: on ihmisiä, jotka ilmaisevat itseään kuulumalla viinanjuontiin, rasismiin, suomalaisuuteen ja seksiin liittyviin fb-ryhmiin, joiden nimissä on kirjoitusvirheitä.

Matkalla töistä kotiin näin raitiovaunussa lukion äidinkielenopettajani, joka huomasi minut ja hymyili. Voiko opettaja muistaa oppilaansa vuosien takaa? Tai sitten ne oppivat reagoimaan tuntemattomien ihmisten katseisiin hymyllä sen vuoksi, että vastapuoli saattaa kuin saattaakin olla entinen oppilas.

Kaupasta ostin tänään varsin katu-uskottavia ruoka-aineksia: viimeisen käyttöpäivän muikkuja, ruusukaalia, porkkanaa, ruohosipulia ja kapriksia, ainakin. Muikut ja kasvikset saavat illemmalla kaverikseen perunaa ja kermaviilikastiketta. Totesin myös, etten oikeastaan pidä ihmisistä, jotka käyvät kaupassa pareittain tai mikä pahinta, ryhmänä.

Portailla Katri Valan puiston suulla, missä naapuruston juopot tuppaavat hengata sankoin joukoin, oli hautakynttilöitä ja itsepoimitun näköisiä kukkia.

Alisuorittaja
juhlissa
openupyourheart
Paluu bodypumpin pariin alkoi hienosti.

Asetuin itsevarmuutta uhkuen uusissa vermeissäni suoraan ohjaajaa vastapäätä. Muistin liikkeet ulkomuistista; muistin, miksi pidän lajista. Fiksuna likkana en laittanut ihan niin paljoa painoja kuin yleensä, sillä tauko on ollut pitkä.

Selkälihasbiisissä suosikkiartistini E-Typen tahtiin kylmä hiki alkoi nousta otsalle ja näkö sumentua. Sinnittelin vielä ojentajabiisin, mutta hauisten aikana päätin lopettavani tunnin kesken, etten vaan pyörry. En tiedä, tuliko heikko olo juuri sen vuoksi, että pelkäsin aktiivisesti sen saapuvan.

Harmittaa, vituttaa. Pukuhuoneessa meinasi tulla itku. Mun on oikeasti uskottava viisaampiani ja vaihdettava hanavesi kivennäisveteen, jota on kuulemma ryhdyttävä nauttimaan jo hyvissä ajoin ennen liikuntasuoritusta. Ehkä se auttaa.

Tunnustan
juhlissa
openupyourheart
Myönnettävä se on: joudun nykyään juopotellessa pinnistelemään, että jaksan pysyä hereillä edes kahteen asti yöllä. Ihmiset, jotka juhlivat säännöllisesti neljään-viiteen-kuuteen-seitsemään asti yöllä, ovat jotain käsittämätöntä. Alkoholin vaikutus minussa on useammin väsyttävä kuin piristävä. (Ja älkää sanoko, että juo enemmän: olen kyllä ehtinyt harjoitella.)

Juhlimisen sijaan käyn mieluummin silittelemässä satunnaisia eteen sattuvia koiria ja virnuilemassa lapsosille.

Olimme siis skootteriajoissa. Kuolen väsymykseen, sillä olen nukkunut teltassa ja matkannut skootterilla, joka vaatii kuntoa ja kärsivällisyyttä. Ruotsalaiset, norjalaiset ja ehkä suomalaisetkin oli kivoi, tosin aktiivinen ruotsin kielen harjoittelu ei kuulu suosikkiasioihini aamiaispöydässä juuri herättyäni. Pienessä nousuhumalassa se onnistuu sen sijaan hienosti.

Heikkoina hetkinä mietin, pitäisikö ajaa ajokortti, tai edes moottoripyöräkortti, koska vanhoilla skoottereilla ajavia naisia on ihan liian vähän. Satojen eurojen sijoittaminen moiseen ei sen sijaan kiinnosta senkään vähää.

Tissit ja hetkellinen kärsimys
juhlissa
openupyourheart
Urheilurintaliivien hankkiminen on saatanasta.

Ongelmasta saattaisi päästä kokeilemalla vain ja ainoastaan niitä 60-70 euroa maksavia liivejä, mutta siihen en tänään hetkellistä pihiyttäni ryhtynyt. Sen sijaan päätin kärsiä.

Jos urheiluliivit ovat alennuksessa, niissä täytyy olla jotain vikaa. Jos onnistuu bongaamaan alennusliivit, niistä on yleensä jäljellä vain jättimäisiä kokoja. Mustasta väristä on turha haaveilla, jäljellä on vain valkoista ja joitakin kummallisia pinkkejä ja oransseja.

Puolet urheiluliiveistä on sellaisia, että niiden päälleen pukeminen on lähes mahdotonta. Tänään ähisin Stockmannin sovituskopissa liivien kanssa, joiden olkaimet menivät takaa ristiin, enkä useamman minuutin äheltämisenkään jälkeen saanut puettua niitä päälleni. Toiset kokeilemani puettiin päälle yläkautta, jolloin liivien joustava, mutta samalla jämäkkä materiaali joutuu todella koetukselle.

Kaiken huippu olivat liivit, joiden pesuohjeessa käskettiin pesemään ne kylmässä vedessä. Urheiluvaatteiden, jos joidenkin, täytyy olla pesukoneeseen helposti viskattavissa ja vaivatta kolmessa-neljässäkympissä pestävissä. Kuka idiootti suunnittelee moista?

Myös Sokoksella oltiin aikamoisia pässejä, sillä pieni osa urheiluliiveistä sijaitsi urheiluosastolla, suurempi osa taas alusvaateosastolla. Molempia merkkejä ja malleja ei tietenkään löytynyt molemmilta osastoilta. Siinähän sitten vertailet suppeaa tarjontaa, kun osastojen välillä on kaksi kerrosta. Itse asiassa Stockallakin taitaa olla ihan samoin.

Lopulta päädyin ostamaan Intersportista valkoiset liivit, vaikka tarkoituksenani oli ostaa mustat helpomman pestävyyden vuoksi. En vaan jaksanut enää, kun ne siedettävät ja kohtuuhintaiset tulivat vihdoinkin vastaan. Tukeakin on vähemmän kun olisin toivonut, mutta ehkä pärjään noilla bodatessa ja venytellessä.

Henkilö kohtaa taiteen
juhlissa
openupyourheart
Tästä lähtien menen aina taidemuseoon silloin, kun mikään ei tunnu kiinnostavan. Se tepsii. Taidemuseokäynnin jälkeen tunnen lähes poikkeuksetta oloni onnelliseksi, tasapainoiseksi ja inspiroituneeksi. Lomalla töihinpaluu tuntuu ahdistavimmalta asialta ikinä, mutta taidemuseossa muistin saavani tehdä töitä minua inspiroivien asioiden parissa ja piristyin. Olen muuten todella hyvä eliminoimaan työasiat mielestäni silloin, kun en ole töissä.

Museokaupoissakin on aika ihanaa.

Kotoa ulos lähteminen tuntui tänään ihan suunnattoman vaikealta. Lähtiessäni ulos tihkusateeseen olin menossa metroon, mutta metrotunnelin suulle päästyäni totesin, että voin ihan hyvin kävelläkin keskustaan. Onnistuin kävelemään noin 100 metriä, kunnes Hämeentien suunnaton tuulenpuuska uhkasi lennättää minut ja sateenvarjoni tiensivuun jokaisella askeleella. Kirosin ääneen ja palasin lähimmälle raitiovaunupysäkille. Valitsin kiertoreittiä Kiasmalle vievän seiskan ratikan, joka auttoi minua valmistautumaan henkisesti. Mieleni olisi tehnyt ajaa koko kierros.

Kiasmassa tajusin rakastavani:

- Jiri Gellerin The Big Time -veistosta, joka oli aikanaan Korjaamollakin esillä



- Anni Leppälän valokuvia





- Pinar Yolacanin sisäelinmummoja (ostin Valokuvataiteen museon näyttelystä joskus kataloginkin)





- Markus Copperin pelottavia, järjettömiä, mekaanisia ja liikkuvia installaatioita



Ehkä asiat ryhtyvät kiinnostamaan taas, kunhan muistan inspiroitua aina sopivin väliajoin. Ehkä tämä hetkellinen alakulo tästä. Voisinkin taas ottaa työn alle pitkäaikaisen projektini, taidelainaamon saatanallisten sivujen selailun (saivat sentään apurahan sivuston kehittämiseen) ja ihan oman taideteoksen hankkimisen.

?

Log in